Itse huomaan, että jotain on pielessä fyysisesti tai psyykkisesti, kun en saa tehtyä mitään hevosten kanssa. Ne ovat kuitenkin tärkeitä ja niitä on ollut minun elämässäni vuosikymmeniä. Enää ei voi sanoa, että kun lapsi on niin pieni. Lasta ei paljon purista, vaikka äiti ratsastaisi joka päivä. Nyt ei vaan saa aikaan - lamaannus - se rusinaksi puristettu itsetunto.
No kävinhän minä ratsailla. Hienolla Hulda tammalla. Hulda on neljävuotias Herkko Hurmauslainen tamma. Ratsutus aloitettiin kesäkuussa 2017. Aika rauhallisesti on edetty, koska Hulda kasvaa edelleen (165cm) ja yritän saada sen nauttimaan uuden oppimisesta. Maastakäsittely on meidän heikko lenkki, mutta ratsastus sujuu. Tästä pitäisi tulla minulle kouluratsu - saas nähdä tuleeko.
Ja teinhän minä koulutehtäviä ja työhakemuksia ja plan B:n. Kyllä tämä tästä.
Hulda Hurmiina
